@anniinanger

💡Viikon ajatus: Ikä on numeroita Juhlistatko yleensä jollain tavalla omaa syntymäpäivääsi? Onko uuden iän vastaanottamisella merkitystä? Itselläni oli syntymäpäivä eilen. Olen nyt lähempänä neljää- kuin kolmeakymppiä.    Myönnän, että se herättää ajatuksia. Lähinnä kuitenkin myönteisiä pohdintoja siitä, mitä kaikkea vielä on luvassa. Elän joka iässä elämäni parasta aikaa. Mietin ikää vanhenemisen näkökulmasta aina aika ajoin. Usein tuntuu, että ympärillämme ihannoidaan ainoastaan nuoruutta ja aikaansaamista varhaisella iällä. Vaikka sanonta on kulunut, ikä kuitenkin on vain numeroita. Sinun ei tarvitse olla saavuttanut kaikkea kolmekymppisenä, saat muuttaa suuntaa viisikymppisenä, voit kehittää itseäsi vielä seitsemänkymppisenä. Ikä on luku elämässämme ja se mitä haluamme milloinkin olla ja saavuttaa, on itsestämme kiinni. Vain mielikuvitus on rajana. Luovaa viikkoa! ♡Anniina Facebook Instagram YouTube

💡 Viikon ajatus: Mietteitä kuppikakuista Muuttolaatikoita pakatessani huomasin hyllynperukoilla muffinssivuoan. Se oli muutosta toiseen siirtynyt mukana ja aina jäänyt hyllylle pölyttymään. Päätin, että uudessa kodissa opettelen leipomaan maailman parhaita kuppikakkuja. Päätös ei jäänyt pelkän ajatuksen tasolle. Selailin reseptejä ja tuunasin niistä neljä omanlaista kuppikakkua. Yhden aina omalle viikonlopulleen testattavaksi. Ensimmäiset kuppikakut oli söpöjä! Ne tosin oli niin överimakeita, että pelkkä puolikas kerralla syötäväksi riitti. Huomasin sen vasta kaksi kokonaista syötyäni. Tokat kuppikakut oli onnistuneempia, varsinkin ulkonäöltään! Ne oli niin suklaisentuhteja, että kuka tahansa suklaanrakastaja olisi ollut onnensa kukkuloilla. Kolmannen viikonlopun lähestyessä ja uuden reseptin odottaessa, käännyin sohvalla istuessani aviomiestäni kohti ja kerroin totuuden:  en oikeastaan tykkää kuppikakuista . Aviomies oli samaa mieltä ja niin jäi siltä istumalta taakse kuppikakut....

💡Viikon ajatus: Poikkeusolojen jatkuessa Vuosi on kulunut, erikoisaika jatkuu. Tilanne koettelee meitä kaikkia, ahdistaa, pelottaa, jännittää, surettaa. Emme varmastikaan vuosi sitten uskoneet olevamme edelleen tässä. Poikkeusolojen jatkuminen ja mieheni sairastuminen on tietenkin vaikuttanut minuunkin. Vaikka viihdyn kotona ja olen ollut esimerkiksi työasioiden suhteen onnekas, on mieleni hyvinvointi koetuksella. Ikävöin läheisiäni, haluaisin käydä kotikotona, olisi ihanaa järjestää tuparit ja vain kutsua ystäviä kahville. Olen myös huolissani muista, heidän jaksamisestaan ja poikkeusolojen tuomista haasteista sekä murheista. Mielen päällä on koko ajan jotakin huolehdittavaa. Uskon silti edelleen, että yhdessä selviämme tästä. Vaikka itsemme puolesta haluaisimme jo höllätä, täytyy meidän suojella muita ja jaksaa pitää rajoituksista kiinni. Se vaatii meiltä kaikilta paljon, mutta pystymme siihen.  Voimia viikkoon! ♡Anniina Facebook Instagram YouTube

 💡Viikon ajatus: Metsässä mieli lepää Missä sun mieli lepää, missä rauhoitut? Onko sulla sellaista paikkaa, missä saat rentoutua, olla? Mulla se paikka on metsä. Suurimman osan elämästäni olen asunut metsän lähellä, metsän keskellä, oikeastaan. Silloin en sitä tosin osannut arvostaa. Vasta viime vuosina (kaupungissa asuessani, jota myöskin rakastan!) olen ymmärtänyt metsän tärkeyden. Miten kokonaisvaltaisen puhdistavaa ja rauhoittavaa on olla metsässä. Vain olla. Vaikka olisin metsässä vain pikaisella kävelyllä, sieniä poimimassa, äidin kanssa juttelemassa tai vaikka ohessa kuvaisin someen videoita, muistan aina pysähtyä. Pysähdyn hengittämään, laitan silmät kiinni ja hengitän rauhallisesti sisään. Pysähdyn katsomaan ylös puiden latvoja kohti, katson lehtiä, oksia, taivasta. Olen. Uuden kotimme lähellä on metsä. En osaa edes kuvailla kuinka iloinen siitä olen. Jo nyt lintujen laulu soi ja oravat liikkuvat puissa, voi aistia lähestyvän uuden kauden alun. Mikä on sun paikka, missä s...

💡Viikon ajatus: Oodi ystäville Täällä sitä nyt ollaan, ihan muina vantaalaisina, uudessa kodissa. Olo on hieman väsähtänyt ja haikea, mutta samalla innostunut ja iloinen. Ystävänpäivää vietettiin pari viikkoa sitten, mutta oodeja ystävillehän voi esittää vaikka joka päivä. Tässäkään ei nyt oltaisi ilman ystäviä ja heidän vahvoja hauiksiaan. Saatiin siis muutossa korvaamatonta apua ystäviltä ja tuollainen vähän raskaskin päivä sujui mukavasti. Mieheni ei sairasloman takia saanut osallistua muuttoon, mutta hän toimi mahtavana apulaisena ja tsemppasi meitä eteenpäin. On hienoa huomata ympärillään ihania ja hauskoja tyyppejä, jotka ovat mukana elämän kohokohdissa ja apuna arkisissa hetkissä. Ystävällistä viikkoa! ♡Anniina Facebook Instagram YouTube