@anniinanger

💡 Viikon ajatus:  Vuonna 2020 Vuonna 2020 opimme varmasti kaikki itsestämme jotain uutta. Vuosi vei meidät eri tavoin äärirajoillemme. Emme voineet ennustaa millainen vuosi olisi ja mitä sen aikana kokisimme. Vuoden aikana oli haastavia tilanteita, ahdistavia hetkiä ja vaikeita asioita käsiteltäväksi. Haluan kuitenkin uskoa, että jokaisella oli vuoden aikana myös hyviä hetkiä. Tilanteita, jotka saivat onnelliseksi ja joista tulee muistoja vuodesta 2020, joille voi hymyillä. Itsekin kävin läpi haastavia hetkiä, mutta tänä vuonna tapahtui myös paljon hienoja asioita, joita en odottanut. Koin muutoksia, jotka toivat iloa ja vapautta. Niihin tunnelmiin haluankin vuoden päättää. Voit vaihtaa seuraaviin itsellesi sopivia lauseita. Vuonna 2020... Sain uuden työpaikan ja sitä kautta uuden sydänystävän. Muutin mieltäni monista asioista ja tuuletin ajatuksiani kunnolla. Aloitin juoksu- sekä palapeliharrastuksen ja haaveilin neulomisesta. Aloin juoda kivennäisvettä, syödä vuokaruokien rapeit...

💡 Viikon ajatus:  Joulurauhaa Yhtäkkiä olemme jouluviikossa, aika on kaikesta huolimatta edennyt nopeasti. Tänä vuonna myös joulu on poikkeuksellinen,  vietämme sitä  luultavasti  erilaisemmin kuin koskaan ennen. Sanoisin itseäni jouluihmiseksi ja vaikka j oulu on tänä vuonna monin tavoin erilainen, odotan siltä suurimmilta osin samoja asioita kuin yleensäkin. Toivon näkeväni kaikkia läheisiäni joillakin tavoin, odotan jouluruokien maistelua ja herkuttelua. Tiedän nauttivani muutaman päivän rauhoittumisesta ja vain olemisesta. Toivottavasti olet ostanut ruokia valmiina, jos aika tai jaksaminen ei niiden tekemiseen riitä. Koti on joulukoti ilman suursiivoustakin, annathan sen olla. Muistathan pysähtyä, saat hengähtää ja rauhoittua. Miten ikinä joulua vietätkään, jätät viettämättä tai tulevat pyhät ovat sinulle tavalla tai toisella raskaita viettää, toivon sinulle kaikkea hyvää tuleviin päiviin. Rauhallista joulunaikaa, voi hyvin! ♡Anniina Facebook Instagram YouTube

 💡Viikon ajatus:  Minustako neuloja? Viime aikoina olen inspiroitunut lahjakkaiden ystävieni neuletaiteesta, he taikovat taidollaan upeita neuleita, pipoja, sukkia ja koristeita. Ihailen ja arvostan heidän upeaa taitoaan. Itse en ole koskaan ollut hyvä käsitöissä, kaikki koulussa taiteilemani tekeleet ovat olleet enemmän tai vähemmän epäonnistuneita.  Olen kutonut elämässäni yhdet villasukat, yläasteen valinnaisella käsityön kurssilla. Tein sukat nuoremmalle siskontytölleni, hän oli silloin korkeintaan 3-vuotias. Sukat olivat erikokoiset ja kupruiset. Lohdutin kuitenkin itseäni sillä, että ne olivat rakkaudella tehdyt. Vannoin kuitenkin, että ne olivat ensimmäiset ja viimeiset tekemäni sukat. Totesin, ettei isoäitini kädentaidot olleet periytyneet minulle, veressäni ei ole samaa taitoa. Hyväksyin kohtaloni. En vieläkään ole kutonut uusia sukkia tai ostanut lankaa ja puikkoja. Olen kuitenkin selaillut muutamia neuleohjeita ja saanut päähäni ajatuksen neulomisesta. Olisiko...