💡Viikon ajatus:
Anteeksiantamisesta
Olen joskus ollut pitkävihainen ihminen. Olen päättänyt etten unohda, jos olen tullut loukatuksi. Etten anna enää ylitseni kävellä. Etten anna anteeksi.
Olen myös piinannut itseäni omista virheistäni. Analysoinut tekemisiäni ja keskellä yötä syyttänyt itseäni jostain mitä sanoin väärin monta vuotta sitten.
Molempiin näihin esimerkkeihin auttaa sama asia. Anteeksiantaminen.
Voimme nimittäin olla vihaisia muille tai itsellemme. Voimme syyttää muita tai itseämme. Voimme olla antamatta anteeksi muille tai itsellemme. Voimme jäädä kiinni pahan olon kierteeseen.
Tai, voimme antaa anteeksi.
Kummassakin esimerkin vihaisessa olotilassamme teemme hallaa ainoastaan itsellemme. Vihaisten ajatustemme kohteet voivat olla tietämättömiä tunteistamme tai heitä ei asia kiinnosta. Itseämme syyttäessämme, voimme itse huonosti. Kummassakin tilanteessa oma mielemme ja kehomme kärsii.
Itselläni ikä tuo joka vuosi lisää armollisuutta. En jaksa suuttua pienistä, enkä ainakaan olla pitkävihainen. Luovun suoraan asioista, jotka mahdollisesti tuottavat minulle suuttumusta tai harmia.
Olen myös opetellut anteeksiantamista. Kaikilla meillä varmasti on asioita, joita on vaikeampi antaa anteeksi. Mieheni opastuksella olen pohtinut tällaisia asioita, niihin liittyviä ihmisiä ja sanonut ääneen: Annan anteeksi. Tästä syntyvä tunne vapauttaa.
Samalla tavalla koetan olla armollisempi myös itseäni kohtaan. Omaa käytöstä tulee pohtia ja tarpeen mukaan muuttaa, mutta liika syyllisyys on turhaa. Itselleenkin saa antaa anteeksi, muistathan sinäkin sen.
Rauhallista viikkoa, voi hyvin.
♡Anniina
♡Anniina
Kommentit
Lähetä kommentti