✨
Tällä kertaa palaan aiheeseen, josta tein viime vuoden toukokuussa blogiin kirjoituksen otsikolla Puhu itsellesi kauniisti. Tässä ensin silloin kirjoittamani ja sen jälkeen vähän tämän hetken fiiliksiä.
Ootteko koskaan miettineet miten puhutte itsellenne? Se on nimittäin uskomatonta miten aivot uskoo sen mitä niille sanot. Jos sanot negatiivisen asian, aivot uskoo sen. Jos sanot positiivisen asian, aivot uskoo sen. Saattaa kuulostaa hassulta, että miten aivot voi uskoa mitään ja miten me muka ylipäänsä puhutaan itsellemme. Mutta kyllähän me eri tilanteissa ajatellaan itsestämme ja tekemisestämme tietyllä tavalla eli puhutaan itsellemme. Voidaan ajatella, että mitä sanotaan, miten selvitään, pelottaako, jännittääkö... Ja yleensä ne ajatukset kuuluu tietyllä sävyllä.
Ootteko koskaan miettineet miten puhutte itsellenne? Se on nimittäin uskomatonta miten aivot uskoo sen mitä niille sanot. Jos sanot negatiivisen asian, aivot uskoo sen. Jos sanot positiivisen asian, aivot uskoo sen. Saattaa kuulostaa hassulta, että miten aivot voi uskoa mitään ja miten me muka ylipäänsä puhutaan itsellemme. Mutta kyllähän me eri tilanteissa ajatellaan itsestämme ja tekemisestämme tietyllä tavalla eli puhutaan itsellemme. Voidaan ajatella, että mitä sanotaan, miten selvitään, pelottaako, jännittääkö... Ja yleensä ne ajatukset kuuluu tietyllä sävyllä.
Mun aviomies on puhunut mulle juurikin tästä "aivot uskoo mitä niille sanot"-aiheesta ja oon myös nähnyt siitä voimaannuttavan videon. Varsinaisesti ymmärsin sen vasta, kun editoin yhtä englanninkielistä podcast-jaksoani. Sujuva englannin puhuminen ei aina oo helppoa ja se siinä sitten kuului myös nauhalla."Emmä osaa!" "Äh, ei tästä tuu mitään!" "Ei voi olla totta!" Ensin mua huvitti, mutta kun tokaisut muuttui yhä vihaisemmiksi ja lopulta oikeastaan raivosin siinä itselleni, tajusin, että sitähän on kamala kuunnella. Mähän vain yritin parastani ja halusin tehdä mahdollisimman hyvän podcast-jakson, miksi ihmeessä puhuin itselleni niin? Pahinta oli, kun kerroin tilanteesta miehelleni ja hän sanoi valmiista podcast-jaksosta kuulleensa sen mun äänestä. Sain siis jakson väkisin tehtyä, mutta läheinen ihminen tunnisti lannistumisen äänestä. Parasta kuitenkin oli, että opin jälleen uutta. En ikinä enää aio puhua itselleni niin rumasti.
Uskon positiiviseen ajatteluun ja nyt uskon myös positiivisesti itselleen puhumiseen. Jostain syystä negatiiviset ajatukset yleensä vaan pulpahtaa pinnalle helpommin, huomasin puhuvani itselleni muissakin tilanteissa samaan tyyliin. Miksi mollata itseään, kun yhtä hyvin (ja siis paremmin) voisi kannustaa ja motivoida itseään hyvällä? Onneksi tätäkin asiaa voi opetella.
Puhukaa itsellenne kauniisti, arvostakaa itseänne ja uskokaa tekemiseenne. Olette sen ansainneet.
Näin kirjotin toukokuussa ja oon edelleen ihan samaa mieltä! En oikeasti ole puhunut itselleni ton jälkeen rumasti. Tottakai tulee hetkiä, kun tuntuu ettei mikään onnistu ja edelleen välillä tulee jotenkin ikäänkuin automaattivastauksella ”en osaa”. Mutta nykyään osaan useimmiten kääntää sen samantien toiseen suuntaan. Ja ikinä en enää hauku itseäni. Suosittelen kaikille samaa, mitään hyvää ei saa aikaan sillä, että ohjaa itseään aina negatiivisesti mollaamalla.
Tässä kuluneiden kuukausien aikana itselleen kauniisti puhuminen ja itsensä motivointi on kehittynyt muutenkin. Puhun usein aviomiehestäni, koska hän on mua edellä näissä asioissa ja tutustuttaa sekä kehittää mua. Hän kertoi mulle siis jonkin aikaa sitten affirmoinnista. Jos se on teille yhtä vierasta kuin mulle silloin, aviomieheni kertomasta kiteyttäisin sen näin: ”Affirmointi on jonkin haluamasi asian vahvistamista positiivisin sanoin tai lausein. Opetat alitajunnallesi uusia ja jopa parempia tapoja ajatella sekä toimia.”
Affirmointi on vähän ehkä tulevaisuuteen viittavaa, muokkaat alitajuntaasi ajattelemaan ja saavuttamaan asioita tietyllä tavalla, mutta mun mielestä itselleen kauniisti puhuminen on myös affirmointia. Siinäkin muokkaat itseäsi ja alitajuntaasi ajattelemaan tietyllä tavalla, ottamaan asiat vastaan positiivisesti sekä motivoit itseäsi tehtäviin ja haasteisiin.
Haluan haastaa teidät. Kokeilkaa. Vaikkette uskoisi affirmointiin, itselle kauniisti puhumiseen tai itsenne tsemppaamiseen, ettekä aikoisi ottaa sitä tavaksi. Kokeilkaa edes päivän ajan tai muutaman kerran silloin kun huomaatte vaikka haukkuvanne itseänne huonoksi jossain tai suhtaudutte jo etukäteen johonkin stressaavaan tehtävään lannistuneesti. Mä itse esimerkiksi olen jännittäjä, etukäteen murehtija ja liialliseen analysointiin helposti sortuva. Se, että on itselleen armollinen, puhuu kauniisti ja affirmoi itseään, on auttanut mua käsittelemään noita aiheita. Se auttaa mua uskomaan itseeni ja tekemiseeni.
Toivon teille kaikille hyvää ja positiivista luottamusta itseenne: uskon, että teissä on mahtava voima saavuttaa mitä haluatte. Ihanaa päivää ja kertokaa jos heräsi ajatuksia.
♡Anniina
You can follow me:
Kommentit
Lähetä kommentti