Mahtavaa alkanutta vuotta 2019! Toivon teidän vuoteen kaikkea hyvää sekä iloa unelmien toteuttamiseen ja tavoitteiden saavuttamiseen.
anniinanger.comissa lopetettiin vuosi 2018 leffakuulumisiin, joten aloitetaanpa vuosi 2019 samoissa tunnelmissa. Näin vihdoinkin vasta tämän uuden vuoden puolella Bohemian Rhapsodyn! Queenista kertova leffa on ollut katsomislistalla pitkään ja nyt vihdoin odotus palkittiin. Ja millä tavalla se palkittiinkaan. Kuten jo tiedätte, katson paljon elokuvia ja useimmiten tykkään näkemästäni. Harvoin kuitenkaan elokuva koskettaa näin paljon kuin Bohemian Rhapsody.
Olin vasta 6-vuotias kun Freddie Mercury kuoli, en tiennyt hänestä silloin enkä koskaan myöhemminkään oikeastaan kuunnellut Queenin musiikkia. En siis ole ollut bändin fani tai tietoinen sen käänteistä muutenkaan. Tietenkin oon kuullut monia Queenin biisejä ja tiennyt Freddien mahtavan musiikillisen lahjakkuuden sekä ihailtavan tyylin olla oma itsensä.
Olin kuitenkin myös koko ajan kiinnostunut Queenista kertovasta elokuvasta ja halusin sen nähdä. Elokuvaa sitten katsoessani koin iloa ja ylpeyttä Freddien ja bändin saavutuksista sekä surua ja tuskaa yksityiselämän asioista. Itkin elokuvateatterissa ja itkin kotimatkalla. En päässyt elokuvasta irti kotonakaan. Luin lisätietoa Freddien elämästä ja bändin kuvioista, Freddien soolobiisien samalla soidessa taustalla. Myös mieheni piti leffasta ja illan mittaan aina välillä palattiinkin puhumaan sen aiheista.
Mielestäni elokuva keskittyy musiikkiin, jota Freddie sielullaan ja jokaisella hengenvedollaan eli. Se näyttää myös otteen homoseksuaalin elämästä aikana, jolloin se ei varmastikaan ollut helppoa.
Bohemian Rhapsody ottaa palan sielustasi eikä anna sitä takaisin. Et sitä haluakaan, koska haluat muistaa ja elää jokaisen hetken siten, kuin olet syntynyt sen elämään.
♡Anniina
You can follow me:
Facebook
Instagram
YouTube
Twitter
Soundcloud
anniinanger.comissa lopetettiin vuosi 2018 leffakuulumisiin, joten aloitetaanpa vuosi 2019 samoissa tunnelmissa. Näin vihdoinkin vasta tämän uuden vuoden puolella Bohemian Rhapsodyn! Queenista kertova leffa on ollut katsomislistalla pitkään ja nyt vihdoin odotus palkittiin. Ja millä tavalla se palkittiinkaan. Kuten jo tiedätte, katson paljon elokuvia ja useimmiten tykkään näkemästäni. Harvoin kuitenkaan elokuva koskettaa näin paljon kuin Bohemian Rhapsody.
Olin vasta 6-vuotias kun Freddie Mercury kuoli, en tiennyt hänestä silloin enkä koskaan myöhemminkään oikeastaan kuunnellut Queenin musiikkia. En siis ole ollut bändin fani tai tietoinen sen käänteistä muutenkaan. Tietenkin oon kuullut monia Queenin biisejä ja tiennyt Freddien mahtavan musiikillisen lahjakkuuden sekä ihailtavan tyylin olla oma itsensä.
Olin kuitenkin myös koko ajan kiinnostunut Queenista kertovasta elokuvasta ja halusin sen nähdä. Elokuvaa sitten katsoessani koin iloa ja ylpeyttä Freddien ja bändin saavutuksista sekä surua ja tuskaa yksityiselämän asioista. Itkin elokuvateatterissa ja itkin kotimatkalla. En päässyt elokuvasta irti kotonakaan. Luin lisätietoa Freddien elämästä ja bändin kuvioista, Freddien soolobiisien samalla soidessa taustalla. Myös mieheni piti leffasta ja illan mittaan aina välillä palattiinkin puhumaan sen aiheista.
Mielestäni elokuva keskittyy musiikkiin, jota Freddie sielullaan ja jokaisella hengenvedollaan eli. Se näyttää myös otteen homoseksuaalin elämästä aikana, jolloin se ei varmastikaan ollut helppoa.
Bohemian Rhapsody ottaa palan sielustasi eikä anna sitä takaisin. Et sitä haluakaan, koska haluat muistaa ja elää jokaisen hetken siten, kuin olet syntynyt sen elämään.
♡Anniina
You can follow me:
YouTube
Soundcloud
Kommentit
Lähetä kommentti