@anniinanger

Uudessa podcast-jaksossa puhutaan itsetunnosta ja sen kehittymisestä koulukiusatun taustalla. Mukana puhumassa on mun siskontyttö Johanna. Tämä podcast-jakso toimii toivottavasti keskustelun avauksena tähän vaikeaankin aiheeseen. Mekin Johannan kanssa juteltiin aiheesta ainakin vielä tunti, nauhoituksen loputtua. Puhuminen ja asioiden käsittely auttaa, puhukaa toisillenne. Mäkin keskustelen asiasta mielellään, kommenteissa tai mailissa: anniinanger @ gmail.com 🌟 Hyvää tiistaita! PS. Podcast-jaksot on kuunneltavissa myös iTunesissa ja Apple-puhelimien omassa podcast-sovelluksessa. ♡Anniina You can follow me: Facebook Instagram YouTube Twitter Soundcloud

Lukiossa pidettiin mielipide-puhe. Pidin kirjoittamisesta, mutta en pitänyt esiintymisestä. Siksi kamppailin ensin aiheen kanssa ja vielä enemmän tulevan esiintymisen kanssa. Kaikki meni lopulta hyvin ja sain kehuja sekä kirjoituksesta että esiintymisestä (ihmettelen vieläkin, olin melko paniikissa). Vanha mielipide-kirjoitus on mulle vieläkin tärkeä, koska se kertoo isoäidistäni. Mamma oli tuolloin vielä elossa ja me ihan oikeasti oltiin bestiksiä. Siksi jaan kirjoituksen kaikkien näiden vuosien jälkeen myös täällä. Mielipide-kirjoitus 28.8.2002 Vanhat ihmiset ovat kalkkiksia, jotka eivät ymmärrä mistään mitään. Ainakin kuusikymppiset ovat jo kuivia vanhuksia, jotka eivät enää muista millaista on olla nuori. Vanhat luulevat tietävänsä kaiken, koska kerran ovat niin vanhoja ja kaikenkokeneita. Näin ajattelin, kunnes sitten jouduin muuttamaan mielipidettäni. Kaksi vuotta sitten, kun isäni kuoli, tutustuin isäni äitiin eli isoäitiini paremmin ja aloin pitää häneen yhteyttä us...

Ootteko koskaan miettineet miten puhutte itsellenne? Se on nimittäin uskomatonta miten aivot uskoo sen mitä niille sanot. Jos sanot negatiivisen asian, aivot uskoo sen. Jos sanot positiivisen asian, aivot uskoo sen.  Saattaa kuulostaa hassulta, että miten aivot voi uskoa mitään ja miten me muka ylipäänsä puhutaan itsellemme. Mutta kyllähän me eri tilanteissa ajatellaan itsestämme ja tekemisestämme tietyllä tavalla eli puhutaan itsellemme. Voidaan ajatella, että mitä sanotaan, miten selvitään, pelottaako, jännittääkö... Ja yleensä ne ajatukset kuuluu tietyllä sävyllä. Mun aviomies on puhunut mulle juurikin tästä "aivot uskoo mitä niille sanot"-aiheesta ja oon myös nähnyt siitä voimaannuttavan videon. Varsinaisesti ymmärsin sen vasta, kun editoin yhtä englanninkielistä podcast-jaksoani. Sujuva englannin puhuminen ei aina oo helppoa ja se siinä sitten kuului myös nauhalla. "Emmä osaa!" "Äh, ei tästä tuu mitään!" "Argh!" "Ei voi olla totta...

Uuden podcast-jakson aika! ♡Anniina You can follow me: Facebook Instagram YouTube Twitter Soundcloud

Tänään piti tulla podcast-jakso, mutta nuhanenä ei saanut sitä nauhotettua. Ensi viikkoon sen kanssa! Sen sijaan jaan teille runsas viikko sitten kirjoittamani LinkedIn-kirjoituksen, pystyttekö samaistumaan? Asiakaspalvelutyössä tapaa paljon erilaisia ihmisiä. Se onkin työn rikkaus. Kun omat ajatukseni ovat alkaneet muuttua (anniinanger.com) ja käytökseni siinä ohessa kehittyä, olen huomioinut eri tavalla myös muiden ihmisten käyttäytymistä. Tässä maailmassa, jossa kohteliaisuus katoaa usein kiireen alle, vilpittömän iloisesti hymyilevät ihmiset ovat parasta. Nämä ihmiset vain ovat aika harvassa. Tämän olen huomannut. En tuomitse vähemmän hymyileviä, koska itsekin vielä vasta opettelen. Yritän hymyillä enemmän ja olla iloisempi kanssakulkijoille. Hymyilyn vähyyden huomaaminen vain yllätti. Voidaan varmaan kaikki todeta, että hymyilevät kasvot sekä ystävällinen käytös on mahtavaa nähdä ja kokea. Ehkä voitaisiinkin kiinnittää tähän asiaan lisää huomiota omassa käyt...

Supersankari-leffat, varsinkin Marvelin, on mun lempileffoja. Uusin Avengers-osa saapui teattereihin viime viikolla ja käytiin katsomassa se heti viikonloppuna. Pelkään spoilereita ja haluun tietyt leffat nähdä aika nopeasti. Tän elokuvan mainonnassa olikin nimenomaan pyydetty olemaan puhumatta leffan tapahtumista, jotta säilytetään kaikille leffa loppuun asti pilaamattomana. Näin sais mun mielestä olla kaikissa leffoissa. En itseasiassa juurikaan katso enää edes trailereita, koska niissä näytetään yleensä leffoista parhaat kohdat ja ihan liikaa juonesta. Infinity Warin trailereita en katsonut kertaakaan. Ja kyllä, kävin muutamaan otteeseen leffassa, niin että trailereita kyllä pyöri kankaalla. Jos näit sen tyypin takarivillä, joka puristi silmiään kiinni ja painoi korviaan, se saatoin hyvinkin olla minä. ☺︎ Kirjoitan näitä leffa-arvostelujakin niin, etten halua liikaa kertoa elokuvan kulusta tai tapahtumista. Ehkä nää siksi on enemmänkin suosituksia. Samoin käy Avengers: Infinity Wa...